30.1.2017

Desucon Frostbite 2017 ja ECG karsinnat

Kuva: Nyymix
Huh huh. Olipahan con. Minulle tämä con oli kaikkea mitä toivoinkin. Kavereiden ja tuttujen näkemistä, hauskanpitoa ja cosplayta. 10/10 menisin uudelleen.
Sain idean osallistua ECG karsintoihin heti Traconin parikilpailun voiton jälkeen. Koin, että ehkä olisi minunkin aika koetella taitojani. En ollut koskaan ennen edes kuvitellut esityksen laatimista, joten frostissa olikin ensimmäinen kerta lavalla esityksen kanssa.
Pidin kisaan osallistumisen suhteellisen salaisena, jos niin voi sanoa? Huutelin Cosfin discord ryhmächätissä siitä ja kerroin muutamalle kaverille. Twitterissä en tainnut mainita asiaa, ehkä hieman vinkkailin asiasta. Puvun toki olin jo ennen conia paljastanut, mutta eipä se mitään haittaa aiheuttanut.
Kalle "HCJorma" Lounela
Conini alkoi jo aikasin perjantaina aamupäivänä conin kasauksesta ja kuuttina olin lipunmyynnissä iltapäivän ennen ensimmäistä lavaharjoitusta.
Lavaharjoituksissa laitoin vain alushameeni ja vannehameen päälle, koska tiesin sen vaikuttavan minun liikkeeseen paljon. Harjoittelin kolmesti, koska ensimmäisillä kerroilla unohdin täysin mitä minun piti edes lavalla tehdä.

Lauantaina saavuin conipaikalle hyvin ajoissa kyytini takia, joten minulla oli paljon luppoaikaa ennen tuomarointia. Sen ajan kulutin green roomissa meikkaamisessa ja ahtauduin kävijöiden pukkariin vaihtamaan vaatteet. Onneksi pukkarissa oli toinenkin kaveri, joka auttoi tavaramääräni takaisin greeniin.
Kun vihdoin olin cossi päällä niin valuttauduin metsähalliin etsimän tuttuja. Siinä samalla hyvin monet pysättelivät minut puhumaan puvustani tai Uminekosta. Yllätyin, kuinka paljon Umineko faneja oikeasti on coneissa. Cosseja sarjasta harvemmin näkee, mutta faneja löytyy ihanan paljon!

Kuva: Kalle "HCJorma" Lounela

Oli mukavaa, että cossikisat olivat myöhempää illalla. Aamulla oli paljon aikaa eikä stressannut mikään. Mutta ehkä kilpailut olivat hieman liian myöhään? Kisojen aikana vatsani kurni ja itkin nälkää, koska luonnollisesti siihen aikaan voisi jo syödä. Ideaali olisi vaikka 16:00 tai 16:30 alkava kilpailu?

Kisabäkkärillä oli huvittavan paljon tuttuja kisaamassa normaalissa pukukisassa tai mammailemassa. Luonnollisesti sisäinen cosplaymammani heräsi takkuisten peruukkien takia, niin harjailin ajankuluksi heidän peruukkejaan, koska mammat eivät tainneet tajuta sitä. Kun minun piti mennä lavaharjoituksiin, niin annoin toiselle mammalle harjan käteen ja pyysin, että harjaisi kaverin peruukin loppuun.
Onneksi oli tuttu mammana, niin ehkä lievästi käskytin häntä katsomaan pukuni läpi ennen tuomarointia ja laittamaan helmani kuntoon yhteiskuvaa varten (Anakichi olet ihana mamma, kiitos vielä kerran!).



Tuomarointi oli normaalia jännittävämpää, koska tuomarointi hoidettiin englanniksi. En ole pitkään aikaan joutunut käyttämään englania puheessani, joten olin hyvin ruosteinen jo siinä. Olin kotona harjoitellut sanastoa ja omasta mielestäni tärkeitä pointteja, mutta itse h-hetkellä unohdin kaiken. Tuntui nololta unohtaa sanat kuten huopa ja vuori, mutta kai sen voi pistää jännityksen piikkiin. Itse tuomarointi oli silti hyvin mukavaa ja kaikki tuomarit olivat hyvin hellävaraisia lempeällä hymyllä varustettuina. Lähdin sieltä paremmin mielin verrattuna Traconin parikilpailun tuomaroinnista, koska silloin en ehtinyt kertoa puoliakaan asustani.

Kisajännitys vihdoin iski, kun jonotimme lavalle pääsyä ja ECG intro lähti soimaan. Onneksi olin jo viides kisaaja, joten en kauaa joutunut odotella. Esityksen jälkeen pääsin katsomaan muita esityksiä heti eturiviin. Väliaikashow sai minut nauramaan vedet silmistä, aivan mahtava show!

Oli ihan hauskaa kisata ensikertalaisena arvokisoissa, ei tullut mitenkään paha mieli ja itseasiassa sain sieltä intoa on enemmän kuin koskaan tuleville kisoille. Palaute muilta ja tähän mennessä yhdeltä tuomarilta, Elinalta, on ollut hyvin rakentavaa ja juuri sitä mitä olin toivonutkin.  Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. 

21.1.2017

Eva-Beatrice WIP 2/3

Jatketaas Eva-Beatricen juttuja. Kuvien värit eivät taaskaan täsmää ihan sitä mitä ne ovat oikeasti, on hirveän vaikeaa ottaa kuvia huonosti valaistetussa huoneessa. Eikä päivänvaloakaan paljoa näe vielä.
Pahoittelut myös huonoista peilikuvista, tämän hetkinen peili on vähän ikävässä paikassa ja harmillisen pieni. Mutta sillä pitää pärjää nyt väliaikaisesti.

Opin Marisaa tehdessä käyttämään Cosplanner appia ja huomasin kuinka hyödyllinen se oli. Joten tein Evalle saman. Seurasin ja päivitin edistystäni kokoajan niin tiesin missä mennään. Sen takia ei yhtään stressannut cossin teko ja tuntui, että olin kokoajan aikataulussa tai jopa edellä sitä. Samassa paikassa säilytin myös referenssikuvat, niin kaikki pysyi aina kätevästi yhdessä paikassa mukana mihin meninkään. Myös tekotunnit sai kätevästi muistiin, vaikken niitä hirveän tarkasti laskeskellut.


Korsetti
Nyöritys takana.
Korsetin tai korseletin mikälie "ei niin hoikistavan korsetin" kaavoitus oli helppoa. Saumojen paikkoja ei tarvitsenut sen kummemmin miettä, koska referenssissä näkyi etumuksen paikat. Suurempi murhe oli päättää haluanko vetoketjun vai nyörityksen. Koska hahmolla ei takaosaa korsetista näy hyvin, niin päätin tehdä nyörityksen. Tykkään lisätä pieniä ylimääräisiä yksityiskohtia cosseihin, koska ne tuovat syvyyttä ja realistisuutta asuun.
Metalliluita korselettiin tuli yhteensä 2 eteen, 2 sivuun, 2 taakse ja 4 nyöritykseen.

Hattu.
Ruusukejuttu.
Kuten jo aikaisemmassa postauksessa jo höpisin jotain tästä hatusta. Olen huomannut, että hattujen tekeminen on yllättävän mukavaa. Opin joka kerta uutta kun teen hattuja.
Yritän ehtiä tehdä ruusukkeen ja ruusun uusiksi kolmannen kerran, koska en ole vieläkään tyytyväinen siihen. Ruusuke oli itseasiassa yksi asia mikä hidasti cossini tekoa. Sitä oli hyvin rasittava tehdä ja siinä vaihessa kun kaksi oli jo tehty ja molemmat eivät olleet mieleisiä, niin luovutin tähän päivään asti.

Opin myös, että costest on hyvä ja tärkeä asia ennen conia! En ole ennen jaksanut semmosia tehdä, tuntui turhalta koska ei tämä naama mihinkään muutu minun meikkaustaidoilla.
Mutta peruukin ja puvun laitettua päälle, huomasinkin, että peruukkini oli aivan liian pitkä. Siinä sitten saksimaan uudelleen pariksi tunniksi. Olen iloinen, että huomasin nyt enkä vasta conipaikalla.

14.1.2017

WIP Eva-Beatrice 1/2



Traconin jälkeen sain hirveän inspiraation tehdä uuden cossin. Mietin minulle itselleni niin sanotun helpon, tutun ja läheisen sarjan, joten Umineko vei voiton siinä. Umineko on jotenkin mystisen ihana asia minulle. Voisin cossata vaikka kaikkia hahmoja. Virgiliaa cossasin vuosia sitten, joten lisää noitia!

Eva-Beatrice on itseasiassa minulle se inhokkihahmo. Hän on äärimmäisen rasittava ja vaikea sietää. Mutta hahmodesign on ihana.

Suirujen yhdistäminen.
Lähikuvaa.
Aloitin Evan teon kaikista suuri töisimmistä asioista, eli alushameen suirujen leikkaamisesta ja polttamisesta. Alunperin oli ideana ommella kaikki piparkakkusuirut, mutta koska suirut olivat hieman läpinäkyviä referenssikuvassa niin päädyin sifonkiin. Kokeilin aluksi ommella reunoja, mutta ensimmäisten kokeilujen jälkeen päätin, että ei siitä hyvää tulisi. Joten päädyin polttamaan reunat kynttilän alla parvekkeella.
Laskin aina suirujen määrän väärin, joten leikkasin aina liian vähän. Aluksi 5m, sitten 10m. Lopputulos oli 19,5m. Kolme kerrosta kolmeen eri kohtaan. Menihän siinä muutama tunti, kymmenenköhän?

Keeppi.
Rusetteja! Lempipuuha.
Itse vaatepuoli ei tuottanut paljoa tuskaa, Käytin duchesse satiinia nurinpäin ja vuoritin keepin. Duchesse satiini on hyvää cossikangasmateriaalia minun mielestä, koska se laskeutuu hyvin eikä ryppyynny. Halusin hieman juhlallisempaa kangasta, koska onhan Eva-Beatrice sentään hieno noita, eikä mikä vaan tavallinen tallustaja.

Tästä se kaikki alkoi.
Hiomista.
Staff taas oli oma kokemuksensa. En ole ikinä tehnyt virallista proppia aivan tyhjästä, joten tulipahan opittua vaikka ja mitä.
Aloitin staffin teon leikkaamalla noin 1cm paksuisesta eva foam rullasta kaksi staffin päätä ja yhdistin ne, että sai hieman paksumman. Siihen sitten worblaa päälle ja hiomaan. Minulla ei ole mitään maagisia hienoja työtiloja, joten hioin dremelillä ja hiekkapaperilla jätesäkeillä vuoratulla parvekkeella. Taistelin jo talvea vastaan tässä vaiheessa, koska ulkona alkoi olla jo kylmä hiomiseen.


Staffin pää.
Random wip.
Olen aivan äärimmäisen huono 3D malleissa. Sen takia harvoin proppeja teen, koska en vaan osaa hahmottaa 3D näkökulmasta. Joten staffin päässä piti pitää aivoriihi hetken ja kokeilla monia eri keinoja.
Päädyin leikkaamaan kolme salmiakki muotoista palaa softiksesta ja päällystin worblalla, kiinnitin palat yhteen worblalla. En tarvitsenut kovettaa staffin päätä yhtään enempää mitä aiemmin olin luullut, koska worbla kovettuikin tarpeeksi jämäkäksi lyömäaseeksi.


Hattu!
Alushame suiruineen.
Hatussa ei ollut suurempia ongelmia. Olin koennut Marisan hatun teossa, että paksu huopa toimii ja kestää vallan hyvin hatuissa.  Taisin siltikin tehdä kolme vai neljä hattua ennenkuin olin tyytyväinen lopulliseen "hups". Valkoiset osat tein ohuemmasta huovasta, koska ne eivät rispaannu ja huopahattuun nyt huopakoristeet sattuvat sopia hyvin.

Jatketaan cossispämmiä seuraavassa postissa mahdollisesti~

6.1.2017

Paluu blogimaailmaan

Ööääh.
Tämän hetkiset fiilikset. Viimeisin blogipostaus 17.9.2013.  Hupsista keikkaa. Anteeksi?

Eli moikkelis moi! Craft-os oli vanha blogin nimi ja Socko nimellä menin siihen aikoihin. Nyt uudet kujeet vanhalla naamalla, eli 0sako valtaa tämän mestan.

Tässä jo puolisen vuotta kummitellut ajatus herättää tämä blogi eloon uudelleen. Mutta tuntui tyhmältä jatkaa siitä, mitä kolme vuotta sitten oli höpissyt. Onhan tässä asioita tapahtunut hyvin paljon ja henkilönäkin olen tainnut muuttua.
Blogiskene taitaa olla jo aika hiljaista, mutta voisihan sitä ehkä vähän elvyttää! Sen takia muutin täysin vanhan blogini uudeksi pitämällä teidät seuraajat vielä mukana, koska sieltä pohjalta on kummiskin vaikea kavuta näkyviin.

Meidona Traconissa!
Kevään shoottailua.
Shironuri yritystä.
Muistan, että aikoinaan ajattelin blogaamisen auttavan motivoimaan cossien teossa ja ehkä pitäisi cossi-innon yllä. Ei pitänyt. Ei todellakaan pitänyt. Olen aina ollut suhteellisen hidas cossien tekijä. 1-2 asua vuodessa. 

Suurin syy, miksi halusin blogini takaisin eloon, oli että saan cosplaykuvani johonkin "järkevämpään" paikkaan. En ikinä oikein tykännyt ideasta tehdä Facebookiin cossisivua ja ylläpitää sitä. Tuntui liian henkilökohtaiselta, jos niin voi sanoa. Ja muutenkin Facebook vaikuttaa huonolta alustalta pitää blogimaista WIP / conrant spämmiä.
Yritin Instagramia myös, se jopa vaikutti ihan mukavalta ja teinkin siitä minun "kansainvälisen" cossipuolen.  Twitteriä en edes voinut kuvitella "vain cosplay" aiheiseksi, koska twitterissä on kiva vuodattaa kaikkea muuta kuin cosplayta. Toki kyllä pyrin aina heitellä sinne asioita.


Kisapärinää!
Animeconin ja Traconin pystit.
Julkisilla kulkeminen cossissa 0/5.
Mutta mitä sitten tässä kolmessa vuodessa on tapahtunut?
Kisakärpänen iski minuunkin. Olin Hall cosplayssa muutama vuosi takaperin ihan kokemusta hakemassa, mutta siitä sitten alkoikin vähän enemmän suuremman kokemuksen metsästys.
Olin cosplaymammana Yukiconissa ja Mimiconissa 2015, joten halusin sitten tietenkin takaisin bäkkärille samana vuonna niin kisaamaanhan sitä piti päästä. Menin Yoshinona, vihreänä puputyttönä kisaamaan. Olin edellisenä päivänä itkenyt silmät aroiksi ja vielä kisa-aamuna itkin ja pyysin voinko peruuttaa kisaamisen, koska en ollut tyytyväinen cossiini (Aika loppui kesken, hupsista keikkaa). Mutta voitto sieltä tuli, joten tuli hyvin epämääräinen olo.

Halusin sitten uudelleen yrittää, joten pyysin ystävääni Ritaa kisaamaan kanssani Traconin parikilpailussa. Yhteistyö toimi täydellisesti ja kisa motivoi minua tekemään asuni ajoissa valmiiksi.
Itse kisan järjestelyt olivat kaamean huonot ja siitä tulikin kirjoitettua pitkä palaute järjestäjille. Sainkin takaisin hyvin ymmärtäväisen ja hyvän vastauksen.

Hyvillä mielin 2017 aloitettu, Frosti lähenee ja cossi on myös kohta valmis.  Frostin jälkeen mennäänkin aika pitkälti kohti tuntematonta, koska en ole lyönyt lukkoon mitään uutta cossia seuraavaksi. Kankaita toki olisi moneen hahmoon, mutta mieluiten annan mielen päättää mitä tehdä kun sen aika koittaa. Kohti tuntematonta ja sen yli! ヽ( ・∀・)ノ